21.11.2014

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 29.11.2012 nro 12/1154/6

Asian aikaisempi käsittely

Vakuutusyhtiö on laskuttanut A:lta ajoneuvon x liikennevakuutuksen perusteella vakuutusmaksuja yhteensä 1 580,92 euroa ja ajoneuvon y liikennevakuutuksen perusteella vakuutusmaksuja yhteensä 1 408,25 euroa.

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että vakuutusyhtiön laskuttamat liikennevakuutusmaksut on poistettava aiheettomina.

Vakuutusyhtiö on antanut asiassa lausunnon. Lakisääteinen liikennevakuutus on pidettävä voimassa liikennevakuutuslain ja -asetuksen mukaisesti. Vakuutussopimusten voimassaolo, päättäminen ja laskutus on hoidettu sen mukaisesti, mitä vakuutussopimuslaki, liikennevakuutuslaki ja -asetus sekä hyvä vakuutustapa edellyttävät.

A on antanut vastaselityksen.

Liikenteen turvallisuusvirasto on antanut asiassa hallinto-oikeuden pyynnöstä lausunnot, jotka on lähetetty tiedoksi vakuutusyhtiölle ja A:lle .

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus ei ole tutkinut vaatimuksia siltä osin kuin ne ovat koskeneet ajoneuvon x liikennevakuutusmaksuja sillä perusteella, että ajoneuvo on ollut rekisteröitynä B:n nimiin.

Hallinto-oikeus on tutkinut vaatimukset ajoneuvon y liikennevakuutusmaksujen osalta perustevalituksena ja hylännyt ne. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun asetuksen (893/2007) 3 §:n mukaan ajoneuvon omistaja tekee ensirekisteröintiä, lopullista poistoa sekä omistusoikeuden siirtymistä taikka haltijaa koskevan tiedon lisäämistä tai vaihtumista koskevan rekisteri-ilmoituksen. Saman asetuksen 14 §:n mukaan ajoneuvon edellinen omistaja voi ilmoittaa ajoneuvon uuden omistajan nimen rekisteröinnin suorittajalle merkittäväksi rekisteriin, jos samalla ilmoitetaan uuden omistajan osoite ja ajoneuvon luovutuspäivä. Asetuksen 16 §:n mukaan jos ajoneuvon edellinen omistaja on luovuttanut ajoneuvon tuntemattomalle, Liikenteen turvallisuusvirasto voi edellisen omistajan ilmoituksesta, saatuaan luovutuksesta luotettavan selvityksen, tehdä rekisteriin merkinnän ajoneuvon luovuttamisesta tuntemattomalle. Ajoneuvon luovuttamisen ajankohdaksi katsotaan se päivä, jona Liikenteen turvallisuusvirasto on saanut ilmoituksen ja luotettavaksi katsomansa selvityksen luovutuksesta.

Liikenteen turvallisuusvirasto on hyväksynyt ajoneuvon y luovutetuksi tuntemattomalle. Ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkitty omistaja on ollut A. Liikenteen turvallisuusviraston mukaan A on ilmoittanut ajoneuvonsa luovuttamisesta tuntemattomalle 20.1.2011. A on väittänyt tehneensä sanotun ilmoituksen jo aiemmin Liikenteen turvallisuusvirastolle, mutta tästä ei ole esitetty näyttöä, vaan pelkästään A:n väite. Edellä mainittua ajankohtaa 20.1.2011 edeltävältä ajalta A on velvollinen suorittamaan ajoneuvon liikennevakuutukseen perustuvat vakuutusmaksut. Vakuutusyhtiö on päättänyt ajoneuvon vakuutuksen 20.1.2011.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Laki verojen ja maksujen täytäntöönpanosta 1 § ja 9 §

Vakuutussopimuslaki 40 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Maila Siivonen, Laura Palmu ja Jouko Valonen. Esittelijä Antti Uosukainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan uudistanut hallinto-oikeudessa esittämänsä ja vaatinut, että asia tutkitaan myös ajoneuvon x osalta, hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja vakuutusyhtiön laskuttamat liikennevakuutusmaksut poistetaan.

Vakuutusyhtiö on antanut lausunnon, jossa valitus on esitetty hylättäväksi.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa ja poistaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen. A:n vakuutusyhtiön laskuttamista liikennevakuutusmaksuista tekemät vaatimukset jätetään tutkimatta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja niiden esityöt

Verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) 1 §:n 1 momentin mukaan tämä laki koskee seuraavia saatavia (julkinen saatava) :

1) vero ja julkinen maksu sekä niille säädetty viivästyskorko ja korotus;

2) muu julkisoikeudellinen tai siihen rinnastettava saatava, joka 3 §:n mukaan saadaan periä ulosotossa ilman ulosottokaaren (705/2007) 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettua ulosottoperustetta (suora ulosottokelpoisuus).

Lain 2 §:n mukaan siitä, miten velkoja voi itse periä julkisen saatavan, suorittaa kuittauksen ja antaa julkisen saatavan perintää koskevan toimeksiannon, säädetään erikseen.

Lain 3 §:n 1 momentin mukaan edellä 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu saatava on suoraan ulosottokelpoinen. Pykälän 2 momentin mukaan muu julkisoikeudellinen tai siihen rinnastettava saatava on suoraan ulosottokelpoinen, jos lailla tai pykälässä tarkemmin säädetyin edellytyksin valtioneuvoston asetuksella niin säädetään.

Lain 9 §:n 1 momentin mukaan se, joka katsoo, että julkinen saatava on määrätty tai maksuunpantu virheellisesti, saa tehdä perustevalituksen.

Lain 10 §:n 1 momentin mukaan perustevalitus tehdään samalle viranomaiselle kuin säännönmukainen valitus. Jollei sellaista viranomaista ole, perustevalitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä julkinen saatava on määrätty tai maksuunpantu.

Lain 11 §:n mukaan jos ulosmittaus on toimitettu julkisen saatavan perimiseksi, ulosottomiehen tulee antaa velalliselle ulosottokaaren 11 luvun 13 ja 14 §:ssä tarkoitetun valitusosoituksen lisäksi perustevalitusosoitus, jos asianomaisella on oikeus tehdä perustevalitus.

Hallituksen esityksessä (HE 83/2006 vp) ulosottokaareksi ja laiksi verojen ja maksujen täytäntöönpanosta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi on 1 §:n 1 momentin 2 kohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että kohta toisi nykyiseen tapaan lukuisia erillislakeihin perustuvia saatavia lain soveltamisalaan. Osa niistä luetellaan nykyisen veroulosottoasetuksen 1 §:n 3 momentissa, jossa mainitaan muun muassa valtion lainojen vuotuismaksut, maanmittaussuoritukset, tie-, nuohous- ja eräät vakuutusmaksut sekä eräiden sairaaloiden ja muiden laitosten kantamat maksut. Lain soveltamisalaan kuuluisivat myös yksityisen toimijan perimät suoraan ulosottokelpoiset saatavat, kuten eräät vakuutusmaksut ja suoraan ulosottokelpoisten saatavien asiamiesperinnästä syntyneet perintäkulut.

Hallituksen esityksen 2 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan laki koskisi julkisen saatavan ulosottoa, perustevalitusta, täytäntöönpanon keskeytystä ja vanhentumista. Sen sijaan siitä, miten velkoja voi itse periä julkisen saatavan, suorittaa kuittauksen ja antaa julkisen saatavan perintää koskevan toimeksiannon, säädetään erikseen. Pykälä olisi eri lakien suhdetta selventävä säännös, josta käy ilmi se, että ehdotettu laki koskee ainoastaan julkisen saatavan ulosottoperintää, ei sen sijaan velkojan omia perintätoimia tai asiamiesperintää. Lakien suhde on tämä nykyisinkin. Pykälällä viitattaisiin verojen osalta lähinnä veronkantolakiin, jossa ovat säännökset verojen kannosta ja verottajan omista perintätoimista. Viittaus muuhun lainsäädäntöön koskisi myös saatavien perinnästä annettua lakia (513/1999, perintälaki), jota sovelletaan yleislakina perintään. Jos puolestaan muussa laissa on perintälaista poikkeavia säännöksiä, sovelletaan kyseisiä erityissäännöksiä.

Julkisen saatavan suoran ulosottokelpoisuuden osalta on hallituksen esityksessä todettu muun ohella, että pääosin suora ulosottokelpoisuus koskee julkisoikeudellisia saatavia. Suoraan ulosottokelpoisia ovat kuitenkin myös eräät sellaiset saatavat, jotka voidaan rinnastaa julkisoikeudellisiin saataviin. Mainita voidaan vakuutussopimuslain (543/1994) 40 §:ssä tarkoitettu vahinkovakuutus, jonka vakuutusehtojen mukaan vakuutuksenantajan vastuu ei lakkaa maksun laiminlyönnin johdosta. Jos tästä on merkintä maksulipussa, vakuutusmaksu saadaan periä viivästyskorkoineen ilman tuomiota tai päätöstä. Jos maksuvelvollisuus kiistetään, täytäntöönpano edellyttää tuomioistuimen ratkaisua.

Perustevalituksen osalta hallituksen esityksessä on todettu muun ohella, että perustevalitus on oikeussuojakeino kaikissa niissä tapauksissa, joissa julkisen saatavan perusteena ei ole tuomioistui­men ratkaisu. Vaikka perustevalituksen käyttäminen tulee käytännössä ajankohtaiseksi nimenomaan ulosottovaiheessa, perustevalitus ei ole täytäntöönpanoon sidottu oikeussuojakeino vaan lähtökohtaisesti yleinen vero-oikeudellinen muutoksenhakukeino. Perustevalitus on muutoksen­hakukeino myös julkisten maksujen sekä muiden lakiehdotuksessa tarkoitettujen julkisten saatavien osalta. Tällaiset julkiset saatavat pannaan maksuun yleensä ilman nimenomaista hallintopäätöstä. Perustevalituksella voidaan saattaa muutoksenhaun kohteeksi sekä saatavan peruste että määrä.

Hallituksen esityksen 9 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohella todettu, että perustevalitus koskisi kaikkia julkisia saatavia, myös niitä saatavaryhmiä, joissa saatavan maksuun panija on yksityinen toimija, kuten perimistoimiston perintäkuluja suoraan ulosottokelpoisten saatavien perinnässä.

Vakuutussopimuslain (543/1994) 40 §:n 1 momentin (426/2010) mukaan jos jatkuvan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa on määrätty, että vakuutuksenantajan vastuu ei lakkaa ennen vakuutuskauden päättymistä vaikka vakuutuskautta koskevaa maksua ei olisikaan määräaikana suoritettu, vakuutuksenantaja saa periä vakuutusmaksun viivästyskorkoineen ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen, mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään edellyttäen, että vakuutuksenantaja on tehnyt tästä merkinnän vakuutus­maksua koskevaan laskuun. Pykälän 2 momentin mukaan ennen täytäntöönpanotoimenpiteisiin ryhtymistä vakuutuksenantajan on ilmoitettava vakuutuksenottajalle 1 momentin nojalla perittävä maksu ja maksun peruste sekä se, että täytäntöönpanotoimenpiteisiin ryhdytään, jollei vakuutuksenottaja 14 päivän kuluessa ilmoituksen lähettämisestä kirjallisesti kiistä maksuvelvollisuuttaan. Jos maksuvelvollisuus kiistetään, täytäntöönpanon edellytyksenä on tuomioistuimen ratkaisu.

Hallituksen esityksessä (HE 114/1993 vp) vakuutussopimuslaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta on 40 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että pykälän 2 momentin mukaan vakuutuksenantaja ei saa tehdä hakemusta vakuutusmaksun ulosotosta ennen kuin se on lähettänyt vakuutuksenottajalle ilmoituksen täytäntöönpanotoimenpiteisiin ryhtymisestä. Ilmoituksessa on mainittava ulosottotoimin perittävä maksu ja sen peruste. Lisäksi ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus 14 päivän kuluessa ilmoituksen lähettämisestä kirjallisella ilmoituksella kiistää maksuvelvollisuutensa. Jos vakuutuksenottaja kiistää maksuvelvollisuutensa, vakuutuksenantaja ei voi periä maksua suoraan ulosottotoimin, vaan sen on nostettava tavallinen velkomuskanne vakuutuksenottajaa vastaan.

Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Hallinto-oikeus on tutkinut A:n vaatimuksen vakuutusyhtiön A:lta ajoneuvon y liikennevakuutus­maksuna laskuttaman määrän 1 408,25 euroa poistamisesta. Asiassa on viran puolesta ratkaistava, onko hallinto-oikeus voinut hallintolainkäytön järjestyksessä tutkia liikennevakuutusmaksua koskevan vaatimuksen.

Liikennevakuutuslain 15 §:ssä asetetaan ajoneuvon omistajalle julkisoikeudellinen velvollisuus liikennevakuutuksen ottamiseen. Vakuutusvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta ajoneuvon omistaja on velvollinen lain 16 §:n nojalla laiminlyöntinsä ajalta suorittamaan liikennevakuutusmaksua vastaavan hyvikkeen. Tältä osin kysymys on julkisoikeudellisesta maksuvelvollisuudesta, jota koskevat riidat ratkaistaan hallintolainkäytön järjestyksessä. Tästä ei nyt ole kysymys.

Liikennevakuutusta koskeva ajoneuvon omistajan ja vakuutusyhtiön välinen sopimus on yksityisoikeudellinen vakuutussopimuslain 40 §:n 1 momentissa tarkoitettu jatkuvaa vahinkovakuutusta koskeva sopimus. Tällaisen vakuutuksen osalta on pykälässä edellä selostetulla tavalla säädetty, että sen vakuutusmaksu voidaan periä ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen, mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007, jäljempänä veroulosottolaki) säädetään. Jos vakuutuksenottaja kiistää maksuvelvollisuutensa, vakuutuksenantaja ei kuitenkaan voi periä maksua suoraan ulosottotoimin, vaan sen on nostettava tavallinen velkomuskanne vakuutuksenottajaa vastaan yleisessä tuomioistuimessa.

Veroulosottolain 9 §:n 1 momentin mukaan mahdollisuus tehdä lainkohdassa tarkoitettu perustevalitus on sillä, joka katsoo, että julkinen saatava on määrätty tai maksuunpantu virheellisesti. Lain 1 §:n 1 momenttiin sisältyy julkisen saatavan, jota laki koskee, määritelmä. Lain 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan julkisena saatavana pidetään myös muuta julkisoikeudellista tai siihen rinnastettavaa saatavaa, joka 3 §:n mukaan saadaan periä ulosotossa ilman ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettua ulosottoperustetta. Koska liikennevakuutusmaksu voidaan vakuutussopimuslain 40 §:n nojalla periä tällä tavoin, säännökset sanamuotonsa mukaan viittavat siihen, että liikennevakuutusmaksusta voitaisiin tehdä myös veroulosottolain mukainen perustevalitus.

Hallituksen esityksessä ulosottokaareksi ja laiksi verojen ja maksujen täytäntöönpanosta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 83/2006 vp) todetaan veroulosottolain 1 §:n 1 momentin 2 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa edellä selostetulla tavalla, että lain soveltamisalaan kuuluisivat myös yksityisen toimijan perimät suoraan ulosottokelpoiset saatavat, kuten eräät vakuutusmaksut ja suoraan ulosottokelpoisten saatavien asiamiesperinnästä syntyneet perintäkulut. Edelleen lain 9 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutaan, että "perustevalitus koskisi kaikkia julkisia saatavia, myös niitä saatavaryhmiä, joissa saatavan maksuun panija on yksityinen toimija, kuten perimistoimiston perintäkuluja suoraan ulosottokelpoisten saatavien perinnässä".

Jos veroulosottolain perustevalitusta koskevaa 9 §:n säännöstä sovellettaisiin vakuutussopimuslain 40 §:ssä tarkoitettuun yksityisoikeudelliseen vakuutusmaksuun, tästä seuraisi, että vakuutusmaksun osalta olisi olemassa kaksi vaihtoehtoista oikeustietä, koska vakuutussopimuslain 40 §:ssä tarkoitetuksi oikeuspaikaksi on vakiintuneesti katsottu yleinen tuomioistuin, mikä ilmenee myös säännöstä koskevista edellä mainituista hallituksen esityksen perusteluista. Säännöksestä näyttäisi seuraavan, että jos vakuutuksenottaja kiistää maksuvelvollisuutensa asetetussa määräajassa, asia käsitellään yleisessä tuomioistuimessa, mutta jos näin ei määräajassa tapahdu, asia voitaisiin käsitellä perustevalituksin hallinto-oikeudessa.

Muutoksenhakujärjestelmän johdonmukaisuus huomioon ottaen veroulosottolain perustevalitussäännöstä on kuitenkin perusteltua tulkita niin, että siinä tarkoitetaan vain sellaisia saatavia, joiden osalta myös säännönmukaisena oikeussuojatienä on muutoksenhaku hallintolainkäytön järjestyksessä ainakin pääasian osalta, ja joilla on jokin julkisoikeudellinen peruste, kuten hallituksen esityksessä mainittujen perimistoimiston perintäkuluilla on niiden koskiessa julkisoikeudellista saatavaa. Vakuutussopimuslain 40 §:ssä tarkoitetut vakuutusmaksut, jotka voivat periaatteessa liikennevakuutuksen lisäksi koskea esimerkiksi matkavakuutusta, ovat eri asemassa.

Vakuutuksenottajan oikeussuojatien on katsottava määräytyvän näin ollen pelkästään erityissäännöksenä veroulosottolain 9 §:ään nähden pidettävän vakuutussopimuslain 40 §:n mukaisesti. Säännöksestä seuraa, että jos vakuutuksenottaja ei ole lainkohdassa esitetyllä tavalla määräajassa kiistänyt maksuvelvollisuuttaan, täytäntöönpanoon voidaan ryhtyä, ja vakuutuksenottajan on nostettava kanne vakuutuksenantajaa vastaan yleisessä tuomioistuimessa saatavan riitauttaakseen tai vaatiakseen perittyä tai suoritettua määrää takaisin. Jos maksuvelvollisuus on kiistetty, vakuutuksenantajan on nostettava velkomuskanne alioikeudessa. Sen sijaan tällaista vahinkovakuutusmaksua koskevaa asiaa ei voida käsitellä hallintolainkäytön järjestyksessä.

Hallinto-oikeudella ei siten ole ollut toimivaltaa tutkia A:n vaatimusta verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaisena perustevalituksena. Näillä perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja poistettava.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Halén, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Marita Eeva.